1. marraskuuta 2016

Kaksi kuukautta ilman sokeria

Toinen kuukausi sokeritonta elämää tupsahti täyteen, ja ajattelin kirjoitella kuulumisia menneeltä kuukaudelta. Kuvituksena tällä kertaa toimivat uniset mäyräkoirakuvat, koska mihinpä ne nyt eivät sopisi? Todennäköisesti tulen ottamaan hyvinvoinnin laajemmin yhdeksi osa-alueeksi blogiani, eli jatkossakin näitä tänne tulen päivittelemään ja höpisemään. Ensimmäisen postauksen aiheesta voi lukaista täältä. Niin kuin tuolla jo kirjoitinkin, sokerittomuus tosiaan lähti vähän lapasesta ja siitä muodostui nopeasti kokonaisvaltaisempi homma. Olen huomannut, että nämä muutokset vaativat aina sen, että päässä tapahtuu jokin napsahdus. Sellainen, että mitta tulee todellakin täyteen sekä sitä omaa peilikuvaa, mutta ennen kaikkea huonoa oloa. Jos tuota napsahdusta ei ole tapahtunut, ei sitä motivaatiotakaan yleensä enää alkuinnostuksen laannuttua löydy. Näin omalla kohdallani siis.


Nyt tuntuu motivaation suhteen kuitenkin hyvältä! Olen asettanut itselleni joitakin tavoitteita, jotka toivoisin saavuttavani. En mene niihin sen tarkemmin tässä postauksessa, vaan ne taitavat saada ihan omansa vähän myöhemmin. Hiomista on vielä niin ruokavalion, kuin liikunnankin suhteen. Ja paljon varmasti onkin. Olen syönyt ihan perus kotiruokaa, mutta jättänyt esimerkiksi leivän minimiin. Yritän tehdä terveellistä ja suht monipuolista ruokaa, mutta olisihan siinä parantamisen varaa. Olen vain tällä hetkellä jotenkin totaalikyllästynyt ruuanlaittoon :D Viikonlopun Halloween-bileiden myötä herkuttelin hiukan minäkin. Annoin siihen itselleni luvan. Mutta tulipahan vain huomattua, että hyvin helposti homma meinaa karata käsistä, eikä olo ollut hyvä. Sunnuntai-iltana herkuttelun jälkeen sovitin uutta, pikkujouluihin tilaamaani mekkoa, joka sekin antoi uutta motivaatiota: mekko on upea, mutta vatsan soisi pömpöttävän vähän vähemmän :D Uskaltauduin myös vaa'alle, jonka lukemat järkyttivät aika paljon. Mitä se olisikaan näyttänyt, jos olisin kaksi kuukautta sitten sille uskaltanut astua!


Liikunnan osuuskin vaatisi hiomista. Viikon liikkumiseni koostuvat tällä hetkellä siis päivittäisestä n. tunnin reippaasta (tai vähemmän reippaasta, riippuen hajuista, tuulensuunnasta, tähtien asennosta ja muuten vain mäyräkoiran mielentilasta) kävelylenkistä ja kolme kertaa viikossa pyrin lisäksi käymään juoksulenkillä. Näiden pituutta olen melkein kerta kerralta aina vähän pidentänyt. Juokseminen on siitä mukavaa puuhaa, että siinä näkee kehittymisen niin konkreettisesti ja nopeasti. Pari kertaa olen nyt myös kokeillut HIIT-treeniä, ja voi että se helpon kuuloinen reilu 20 minuuttinen on ollut tuskaa! :D Etenkin kotiinpäin hiljaksiin hölkkäillessä luulin jalkojen pettävän alta hetkenä minä hyvänsä! Niin sen on ilmeisesti tarkoituskin olla, joten taisin tehdä treenit oikein. Täytyy ottaa tavaksi ihan ehdottomasti. Liityin myös mukaan #munlupaus treenihaasteeseen siinä toivossa, että saisin lisää potkua ja uusia ideoita treenaamiseen. Haaste kestää marraskuun ajan.


Viitisen vuotta sitten onnistuin pudottamaan painoa juoksemalla aika hyvin, olisikohan ollut peräti 17 kiloa. Toki katsoin myös mitä suuhuni laitoin. Sittemmin kilot ovat pikkuhiljaa hiipineet takaisin. Nyt katsoessani itsestäni otettuja kuvia tuolta ajalta huomaan, etten suinkaan ollut kovinkaan timmissä kunnossa, vaikka olinkin hoikempi. Siispä tällä kertaa haluaisinkin ottaa mukaan salitreenin. Siinä vain on yksi ongelma: kynnys salille menemiseen on ihan valtavan korkea, enkä vain saa lähdettyä sinne. En edes tiedä minne menisin. Tarvitsisin todellakin jonkun hakemaan minut sinne kotoa :D Onko muilla tällaista ongelmaa, vai onko se vain omassa päässäni?

1 kommentti:

  1. Onnittelut! Itse olen yrittänyt (ja onnistunutkin) vähentää sokerin käyttöä. Kokonaan sokerittomaksi en vielä ole ajatellut vieväni ruokavaliotani, aika näyttää. Itselläni ei ole kyse painonpudotuksesta, lähinnä vaan terveellisemmistä tavoista. Ja, tuo salille meneminen kuulostaa niin tutulta, haastavaa. Ystäväni laatikin minulle oman ohjelman, jota pystyn noudattamaan kotona. Lenkit ja jumpat kotona, ei ole aikatauluun tai lastenhoitoon sidottuja. Suosittelen!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...